Tyttäreni täytti kuusi vuotta - aamulla kuudelta nousin ylös kattamaan pöytää ja laittamaan koristeet. Kaikki oli valmista, suuntasimme laulamaan neidille. Kuumeiselle neidille. Niinhän siinä kävi, että auditointiaamu valkeni lapsen osalta kuumeisena ja kakkuja puolille öin leiponeen äidin suurena huolena. Onneksi mieheni jäi kotiin lasten kanssa ja suuntasin Oulun ammattikorkeakoululle.
Oli auditointipäivä. Luokkahuone oli valmiina, nimilaput ja auditoijat kohti aamupalaa. Viimeiset strategiset hionnat ja olimme valmiita ottamaan vastaan ensimmäisen ryhmän. Alkuvaiheen opiskelijat ensin, sitten loppuvaiheen opiskelijat. Kellokalleilin ensimmäisen vuoron ja nautiskelin toisen. Kolmannen ryhmän kohdalla oli minun vuoroni toimia pääkyselijänä. Olin ehtinyt poimia kahdesta ensimmäisestä ryhmästä kopit haastattelun järkevään läpikäymiseen, joten asiat soljuivat. Alussa luotu rento tunnelma sai monimuoto- ja masteropiskelijoiden vastaukset tulemaan kuin itsestään ja veivät keskustelua eteenpäin. Mielenkiintoista oli miten heidän tyytyväisyytensä opinahjoon oli kaikkeista parhaimmalla tasolla ja aiempien opiskelijoiden kritiikit joitakin toimintoja kohtaan, saivat näiltä opiskelijoilta kiitosta. Tarkemmin vastauksia tässä julkisessa blogissani analysoimatta tahi kertomatta, totean vain, että aikuiset ihmiset tietävät miten ja miksi opiskelevat. Tämä vaikuttaa suuresti vastausten tyyliin - sekä myöskin opiskelijoiden tarpeiseen.
Sisäinen auditointi oli mielenkiintoinen kokemus. Alkukartoituksesta haastatteluun ynnä raportointiin. Pidimme ensimmäisen raportointipalaverimme 8.2. eli vajaa viikko auditoinnista. Raportointivaiheessa tulee todenteolla punnittua kysymystemme laatu - on mielenkiintoista nähdä saammeko vastauksia laatukysymyksiin ja onko kritiikin muodostaminen ongelmatonta. Ensimmäisessä kohdassa jäimme pohtimaan kahden vaihtoehdon välille - seuraavaa kokoustamme odottaen.
Kannattiko minun osallistua sisäiseen auditointiin? Ehdottomasti. Tutustuminen oppilaitoksen toimintaan, henkilökuntaan ja auditointiin yleensäkin on ollut hyödyllistä ja opettavaista. Haastateltuamme opiskelijoita havahduin monta kertaa miettimään omaa opetustani, omaa kouluttajana toimimistani. Monet opiskelijoiden reaktiot ja käsitykset ovat erilaisia kuin mitä itse ajatteli aluksi. Sain myös kiitosta - ai että miten lämmitti mieltä. Haastattelun jälkeen kaksi auditointikollegaa hymyili ja näytti peukkua! Seuraavana päivänä tapasin sattumalta henkilön, joka oli haastattelussa. Hän totesi, että toimin erittäin ammattimaisesti ja hän hämmentyi, kun esittelin itseni opiskelijaksi. Hyvä minä! Tämä auditointi osoitti siis myös sen, että osaan toimia erilaisissa tilanteissa erilaisten ihmisten kanssa.
Kiitos Iiris tästä mahdollisuudesta! Nyt siirryn kirjoittamaan Laatuleipurit -blogiin aatoksiani auditoinnista. Huikeaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti