Tammikuun 12. päivä, tiistain valjetessa koleana jälleen kokoonnuimme kasaan
pohtimaan auditointimme kysymyksiä. Kysymysten asettelu ei olekaan niin
helppoa. Meillä oli lista 30 kysymyksestä, haastatteluryhminä alkuvaiheen,
loppuvaiheen sekä monimuoto/master -opiskelijat. Nämä kysymykset meidän pitäisi
karsia kymmeneen (10) ja osata jakaa joka ryhmälle oikein.
Tässä on
mielenkiintoista nähdä eri ihmisten toimintamalleja. Itse olisin laittanut asiat
poikki ja pinoon. Nyt pohditaan jokaista sanaa, lausetta ja kokonaisuutta.
Todella tarkkaa, hidasta ja rauhallista toimintatyyliä. Tämä on minulle varsin
opettavaista. Mutta huomaan, ettei tämä ole kaikkien tyyli toimia.
Kahden tunnin kohdalla meillä tapahtui
vallankaappaus. Eräs aktiivinen, ripeä ja tietokonetaidoiltaan nopea ohjeisti suullisesti mitä tulisi kirjoittaa. Rohkenin sanoa, että menehän sinä kuule tuonne koneen taakse. Hieman siinä vilkuiltiin sivuille, mutta lopputuloksena kirjurimme vaihtui. Ja toiminta sai heti uutta puhtia ja tempoa. Toimeentarttuneella ryhmäläisellämme on selkeä ajatusmaailma ja johdonmukaista päättelyä. Hänestä saisi vielä paljon irti! Saimme viimeisen tunnin aikana valmiiksi kaiken: kysymysten rajauksen, ryhmittelyn ja lomakkeen!
Kävimme vielä katsomassa tilan, jossa haastattelut pidämme, sekä suunnittelemassa pöytäjärjestyksen. Yritin ehdottaa - ensimmäisestä päivästä kun jäi mieleen - tarjoilujen hankkimista haastateltaville, mutta se ei saanut kannatusta. Muu ryhmä tyrmäsi ajatuksen aikaa vievänä. Minä kun muistelin, että opastuspäivässä kaksi kokenutta auditoijaa/laatukoordinaattoria nimenomaan korostivat tätä tarjoilun tärkeyttä. Mutta tila on 1) tilava ja 2) pöytäjärjestys pyöreä. Olisin halunnut vielä pöydät pois kaikkien edestä, että olisimme istuneet pelkästään penkeillä ja yhtenä ryhmänä, mutta enemmistö porukastamme halusi pöydät. Perusteluna muistiinpanojen tekeminen ja nimilaput.
Minut valittiin
kolmannen ryhmän pääkyselijäksi. Pääsen seuraamaan kokeneempia kahdessa
ensimmäisessä ryhmässä ajanottajana ja kolmannessa sitten testaamaan kykyäni
kyselijänä. Onneksi vasta kolmannessa, niin ehdin hioa patteristoani ja taktiikkaani.
Auditointia auditoinnin sisällä. Olen nyt seurannut marraskuusta lähtien näitä auditointiryhmiä, ihan ensimmäisestä opastuspäivästä tähän ryhmämme viimeiseen kokoontumiseen ennen haastatteluja. Oppilaitoksen tulisi
huomioida, että työntekijät tässä laitoksessa ovat hidastempoisia ja
oireilevat, koska muutokset ja toiminta on nopeatempoista. He eivät itse pysy
kärryillä menossa eivätkä ole ostaneet tätä muutosta. Tämä huokuu heidän
puheissaan ja teoissaan. Alussa jo ihmettelin, kun yritimme saada ryhmäämme kasaan, että mikä motivaatio ihmisillä on. Mikään kellonaika ennen 8.15 tai 16.00 jälkeen ei käynyt, iltoja ei haluttu viettää tämän parissa. Mutta eivätkö kaikki ole hakeutuneet tähän vapaaehtoisesti - lisänä omalle työlleen? Yksi palaveriaikamme oli ns. välipäivinä uuden vuoden ja loppiaisen välissä. Emme saaneet ihmisiä mukaan, sillä heillä ei ollut työpäivää. Itse koin, että silloinhan sitä aikaa juurikin olisi. Paljon ovat korvani kuulleet ja silmäni nähneet. Näen tämän huolestuttavana seikkana ja ehdottomasti tarttumisen arvoisena.
Mielenkiinnolla kohti auditointipäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti