Auditoinnin kysymysten kehittelyä - osa 234 ;)

Tammikuun 12. päivä, tiistain valjetessa koleana jälleen kokoonnuimme kasaan pohtimaan auditointimme kysymyksiä. Kysymysten asettelu ei olekaan niin helppoa. Meillä oli lista 30 kysymyksestä, haastatteluryhminä alkuvaiheen, loppuvaiheen sekä monimuoto/master -opiskelijat. Nämä kysymykset meidän pitäisi karsia kymmeneen (10) ja osata jakaa joka ryhmälle oikein. 

Tässä on mielenkiintoista nähdä eri ihmisten toimintamalleja. Itse olisin laittanut asiat poikki ja pinoon. Nyt pohditaan jokaista sanaa, lausetta ja kokonaisuutta. Todella tarkkaa, hidasta ja rauhallista toimintatyyliä. Tämä on minulle varsin opettavaista. Mutta huomaan, ettei tämä ole kaikkien tyyli toimia. 

Kahden tunnin kohdalla meillä tapahtui vallankaappaus. Eräs aktiivinen, ripeä ja tietokonetaidoiltaan nopea ohjeisti suullisesti mitä tulisi kirjoittaa. Rohkenin sanoa, että menehän sinä kuule tuonne koneen taakse. Hieman siinä vilkuiltiin sivuille, mutta lopputuloksena kirjurimme vaihtui. Ja toiminta sai heti uutta puhtia ja tempoa. Toimeentarttuneella ryhmäläisellämme on selkeä ajatusmaailma ja johdonmukaista päättelyä. Hänestä saisi vielä paljon irti! Saimme viimeisen tunnin aikana valmiiksi kaiken: kysymysten rajauksen, ryhmittelyn ja lomakkeen!

Kävimme vielä katsomassa tilan, jossa haastattelut pidämme, sekä suunnittelemassa pöytäjärjestyksen. Yritin ehdottaa - ensimmäisestä päivästä kun jäi mieleen - tarjoilujen hankkimista haastateltaville, mutta se ei saanut kannatusta. Muu ryhmä tyrmäsi ajatuksen aikaa vievänä. Minä kun muistelin, että opastuspäivässä kaksi kokenutta auditoijaa/laatukoordinaattoria nimenomaan korostivat tätä tarjoilun tärkeyttä. Mutta tila on 1) tilava ja 2) pöytäjärjestys pyöreä. Olisin halunnut vielä pöydät pois kaikkien edestä, että olisimme istuneet pelkästään penkeillä ja yhtenä ryhmänä, mutta enemmistö porukastamme halusi pöydät. Perusteluna muistiinpanojen tekeminen ja nimilaput.

Minut valittiin kolmannen ryhmän pääkyselijäksi. Pääsen seuraamaan kokeneempia kahdessa ensimmäisessä ryhmässä ajanottajana ja kolmannessa sitten testaamaan kykyäni kyselijänä. Onneksi vasta kolmannessa, niin ehdin hioa patteristoani ja taktiikkaani.

Auditointia auditoinnin sisällä. Olen nyt seurannut marraskuusta lähtien näitä auditointiryhmiä, ihan ensimmäisestä opastuspäivästä tähän ryhmämme viimeiseen kokoontumiseen ennen haastatteluja. Oppilaitoksen tulisi huomioida, että työntekijät tässä laitoksessa ovat hidastempoisia ja oireilevat, koska muutokset ja toiminta on nopeatempoista. He eivät itse pysy kärryillä menossa eivätkä ole ostaneet tätä muutosta. Tämä huokuu heidän puheissaan ja teoissaan. Alussa jo ihmettelin, kun yritimme saada ryhmäämme kasaan, että mikä motivaatio ihmisillä on. Mikään kellonaika ennen 8.15 tai 16.00 jälkeen ei käynyt, iltoja ei haluttu viettää tämän parissa. Mutta eivätkö kaikki ole hakeutuneet tähän vapaaehtoisesti - lisänä omalle työlleen? Yksi palaveriaikamme oli ns. välipäivinä uuden vuoden ja loppiaisen välissä. Emme saaneet ihmisiä mukaan, sillä heillä ei ollut työpäivää. Itse koin, että silloinhan sitä aikaa juurikin olisi. Paljon ovat korvani kuulleet ja silmäni nähneet. Näen tämän huolestuttavana seikkana ja ehdottomasti tarttumisen arvoisena.

Mielenkiinnolla kohti auditointipäivää!

Auditoinnin kysymyksiä?

Auditointiryhmämme kokoontui lähes kokonaisuudessaan pakkasaamuna pohtimaan ja jatkojalostamaan kysymyksiämme. Tämä on mielenkiintoinen prosessi, sillä jokainen tuntuu näkevän asiat hieman omasta näkökulmastaan ja asettuvan ehkä puolustuskannalle. Heräsin miettimään, että onko sisäisiä auditoijia koulutettu siihen mitä sisäisen auditoijan kuuluu tehdä ja toimia?

Heitin alkuun kaksi omaa kysymysehdotustamme, jotka saivatkin suuren pohdinnan käyntiin.

1. Kuvaile Oamk:ia viidellä (5) sanalla.

Tämän päädyimme ottamaan aloituskysymykseksi, lämmittelyä opiskelijoille ja spontaania palautetta. Erittäin hienosti sanoisin, että nappasivat ajatukseni. Muutama kysymys oli laitettu muotoon: mitä on mielestäsi laatu? Vastaus voisi olla hyvää tai huonoa. Joten olen tyytyväinen lämmittelykysymyksen läpimenoon.

2. Miten Oamk raportoi toiminnastaan?

Tämä herätti suuren keskustelun ja pohdinnan, että mitä tarkoitin. Tarkoitin kartoittaa miten suunnittelu ja kehittäminen näkyy opiskelijoille. Laatujärjestelmässään Oamk luettelee suunnittelun, toteutuksen, kehittämisen ja raportoinnin eli raportointikin on osa heidän laatuaan ja strategiaansa. Tämän he kokivat ihmeelliseksi asiaksi ja jäivät pohtimaan oliko tarpeellista opiskelijan edes saada raportteja. Mielenkiintoinen keskustelu, Heimon ja Oivan selailu sekä toistemme sparraus aiheesta. Aloimme mennä niin syvälle, että jäin jopa pohtimaan, että kannattiko minun sanoa mitään :D Lopputulema tunnin keskustelustamme oli kuitenkin mielestäni hedelmällinen kysymys: Miten Oamk raportoi/dokumentoi toimintaansa, miten kehittäminen ja suunnittelu näkyy? Ja mikäli opiskelija on umpihangessa, avataan kertomalla Aluevastuuraportista, Laatuleipuri -blogista, jne…

Haastattelun rakenteesta saimme päätettyä seuraavaa loogista järjestystä:

1. kohteeseen 1 tulisi viestintään liittyvät kysymykset
2. kohteeseen 2 tulisi ohjeisiin ja johtamiseen liittyvät kysymykset
3. kohteeseen 3 tulisi palautteet

Mutta kyllä on auditoinnin kysymysten laatiminen varsinaista taikinointia. Tästä jatketaan kukin tykönään ja palataan jälleen ensi viikolla! Hyvät pullat me vielä leivotaan - Laatuleipuri -blogiinkin! Sinne minulla tekisi mieli kirjoittaa juttu…

Valinnainen opintojakso - Auditointi

Opiskeluni lähestyivät pulkkaansa, olisin voinut kirjoittaa viimeisen esseeni esiintymistaidosta ja olla opetusharjoittelua vaille valmis. Mutta eteeni tupsahti mahdollisuus: Oulun ammattikorkeakoulu suorittaisi kevään 2016 aikana sisäisen auditoinnin ja siihen haettiin mukaan opiskelijajäseniä!

Pääsin jäseneksi - kiitos Iiris! 

Ensimmäinen koulutustilaisuuspäivä pidettiin marraskuun 11. Kotkantien kampuksella. Paikalla oli niin kokeneita konkareita, kuin meitä ensikertalaisiakin auditoinnin parissa. Ihan varma en ollut mihin olin itseni laittanut, mutta olinpahan laittanut <3 Ja innostuin suunnattomasti! 

Meidät jaettiin ennalta sovittuihin ryhmiin ja oma ryhmämme keskittyi pohtimaan Laatupolitiikkaa ja itse erityisesti vielä miten opiskelijat näkevät laadun Oulun ammattikorkeakoulussa. Parin tunnin työpajatyöstössä saimme palaveriajat sovittua eteenpäin, oikeudet oikeisiin OneNote -asiakirjoihin ja raamit jatkoon. 

Seuraava konkreettinen tapaamisemme on maanantaina 4.1.2016. Siihen mennessä minun on tullut pohtia vähintään viisi kysymystä miten opiskelijoilta voisi kysyä laadusta, kysymättä suoraan "Miten koet Oamk:n laadun?" Laadunhan parhaiten saa kysymyksistä, joita haastateltava ei edes miellä laatukysymyksiksi. 

Olemme siis alkutaipaleella - odotan mielenkiinnolla seuraavaa maanantaita ja konkreettista tapaamistamme!

Opetusharjoittelu

Opetusharjoittelun suunnittelu

Helmikuussa 2015 Sirpa Aalto antoi tehtäväksi miettiä ja pohtia, ilmoittautua opetusharjoitteluun. Olin jo opintojeni alussa tiennyt haluavani harjoitteluun ammatilliseen oppilaitokseen ja mieluusti perehdyttämään ravintolapuolen opiskelijoita ruoan ja juoman yhdistämiseen. Ilmoittauduin siis halukkaaksi suorittamaan harjoittelun syksyllä 2015 Oulun seudun ammatillisessa oppilaitoksessa, kohteena kokki tai tarjoilijaopiskelijat. Restonomeja kun Oulussa ei harmillisesti valmistu.

Opetusharjoittelun sopiminen

Elokuussa opettajien ja koulun lomien jälkeen, opetusharjoittelusta viimein päästiin sopimaan Osao:n Pirkko Partasen kanssa. Lähestyin häntä seuraavanlaisin saatesanoin:

Haluaisin opettaa hotelli-, ravintola ja catering -alalle ammattilaisiksi suuntautuville ruoan ja juoman yhdistämisen saloja. Koulutus koostuisi yhden päivän valinnaisesta opintojaksosta sekä jälkitehtävästä. Päivän aikana kävisimme läpi niin perusperiaatteita ruoan ja juoman yhdistämiseen kuin syvemmällekin meneviä detaljitietoja. Opiskelija saisi taidon niin kokkina, tarjoilijana kuin hotellialan ammattilaisena suositella asiakkaalleen oikeita juomia oikeisiin ruokiin ja näin palvella asiakastaan entistä paremmin. Opiskelijan tulisi olla 18 vuotta täyttänyt. Ennakko-osaamista aiheeseen ei tarvitse olla, opintokokonaisuus rakentuisi osallistujien osaamistason perusteella: joko peruspalikoista rakentaen tai jo syvemmälle suoraan mennen, peruspalikoita hyödyntäen. Koulutuspäivänä aikana olisi teoriaa, harjoitteita sekä mikäli mahdollista konkretisoivan makupalalautasen ja valittujen juomien nauttimisen.  

Erilaisia vaihtoehtoja pohdittuamme pääsimme ratkaisuun, että syyskuussa pitäisin opintopäivän Näyttötutkintoperusteisille tarjoilijaopiskelijoille. He olivat aloittaneet opintonsa elokuussa ja ikähaarukka oli 20 ja 40 välillä. Mielenkiintoinen aikuisryhmä siis. Näyttötutkintoperustaisuus kuulosti minusta erittäin hyvältä, sillä oppimiskäsitykseni vahvana taustana on tekemällä oppiminen. Koen, että kognitiivinen oppimiskäsitys tukisi parhaiten näitä tarjoilijaopiskelijoita, joten päädyin tekemällä oppimisen ja ryhmätöiden maailmaan.  

Opetusharjoitteluun valmistautuminen

Perehdyin Pirkon avustuksella tulevaan oppijaryhmääni; niin Pirkkoa keskusteluttamalla (en voi puhua haastattelusta, sillä keskustelumme oli hyvin vapaamuotoista) kuin myös opiskelijoille ennakkotehtävän laittamalla. Ryhmän koko oli 15 henkeä ja laitoin heille kyselyn ennakkoon siitä mitä he ajattelevat nykytrendeistä ouluaisessa ravintolamaailmassa, mitä heille jotkin tietyt viinimaailman sanat tarkoittivat sekä mitä he odottavat tulevalta opintopäivältä. Näillä keveillä taustakysymyksillä halusin peruskartoittaa heidän taustatietämyksensä sekä valmistaa heitä vieraan opettajan tuloon ja ohjata aiheeseen.

Sain vastaukset neljältä oppijalta. Kaikki he halusivat perustietoa miksi valitaan tiettyjä viinejä tietyille ruoille. Hyvä - he olivat orientoituneet oikeaan asiaan. Lähtötason kartoitus osoittautui enemmän kuin tarpeelliseksi - taso oli erittäin perustasoa. Viinisanasto oli kolmelle täysin vierasta ja neljäs oli googlettanut (hienoa omatoimisuutta) sanojen tarkoituksia. Tarjoilijaopiskelijoiksi heillä oli erittäin perustaso vallitsevista ruokatrendeistä, joten näissäkin pääsimme liikkeelle perusasioista. 

Näillä pohjatiedoilla valmistelin oppijaryhmälle viinin ja ruoan yhdistämisen perusteita käsittävän kokonaisuuden. Päätin, että lähdemme liikkeelle parista konkreettisesta teoria-asiasta ja sen jälkeen etenemme käytännön keinoin. Tilasin ruoat koululta ja valitsin niin sopivia ja ei-sopivia juomia. Suunnitelmana oli siis maistelun kautta hakea omakohtaista kokemusta, toimintatavalla, jota kognitiivinen oppimiskäsitys puoltaa.

Opetusharjoittelun toteutus

Saavuin aamulla kahdeksalta oppilaitokselle laittamaan luokkaa valmiiksi ja henkisesti itsekin valmistautumaan. Olimme sopineet, että päivä alkaisi kello 10.00. Oppijoita saapui omaan tahtiinsa paikalle - suurin osa tasan kello kymmenen. Näin emme tietenkään päässeet silloin aloittamaan, vaan aloitus venyi. Alkuun tutustuimme toisiimme lämmittelyn kautta ja sen jälkeen he lähtivät lounaalle. Tämä seikka minun olisi pitänyt opettaja Pirkko Partasen kanssa sopia paremmin. Eli niin ettei heillä olisi ollut erillistä lounastaukoa vaan olisimme lounastaneet opetuksen yhteydessä, kuten kuvittelin. Koulumaailmassa asiat kuitenkin menevät omaa rataansa ja varsinkin näemmä aikuisopiskelijoilla ovat omat tapansa toimia. Pääsimme jatkamaan opetusta tunnin ruokatauon päätyttyä ja silloin oppijat toivatkin tilaamani ruoat mukanaan. 

Pääsin soveltamaan taitojani muokata päivää sitä mukaa, kun se eteni. Ydinsuunnitelmani ei toteutunut näiltä osin juuri lainkaan. Kellonajatkaan eivät pitäneet paikkaansa. Paljon opittavaa ja paljon vinkkejä takataskuihin ja reppuun löytyi. 

Intensiivisen ruoan ja juoman yhdistämisen kautta pääsimme kuitenkin maaliin ja havaitsin oivaltamisen kokemuksia oppijoiden silmissä. Lopetimme päivän klo 15.00. Joskin muutama joutui poistumaan aiemmin. Annoin heille jälkitehtäväksi koota kolmen ruokalajin menu päivän oppien pohjalta. Jälkitehtävän tarkoituksena oli näyttää toteen, että päivän aikana oli jotain mieleen tarttunut. 

Sain jälkitehtävän kuudelta (6) oppijalta, yhdeltä (1) pahoittelut ettei ennätä tehdä ja lopuista 12 en kuullut mitään. Oppitunneillehan ilmaantui lopulta siis 19 oppijaa, mikä loi haasteensa paikkojen ja tuotteiden kanssa - mutta kaikesta selvittiin. Yhden opiskelijan jälkitehtävän menu oli ensiluokkaisella paneutumisella tehty, ajatukset joumien ja ruokien takana olivat oivaltavia ja kaikki aika minkä hän oli kuviinkin käyttänyt sai hymyn huulille. Hän selvästikin kehittyi prosessin aikana, sillä hän oli yksi alkukartoitukseen vastanneista ja ruokamaailma viineineen vaikutti tuolloin vieraalta. Hänen kaltaisensa oppijat luovat onnistumisen tunteen opettajallekin. Muutkin tehtävän tehneet olivat selkeästi sisäistäneet ruoan ja juoman yhdistämisen perusteet. He rohkeasti ehdottivat erityyppisiä juomia erilaisille ruokalajeille. Vastauksista näki, että päivän aikana oli oltu kuulolla ja perusperiaatteet ymmärretty.

Opetusharjoittelun oivallukset ja jatkojalostus

Näyttöperusteisten tarjoilijoiden koulutusohjelma on haastava. Opin sen sekä päivän aikana, että varsinkin ennakko- ja jälkitehtävien kanssa. Miten voin heitä vaatia tekemään tehtäviä, jos millään ei loppupeleissä ole väliä? Ainoastaan heidän sisäinen oppimisensa ja työnäyttö ovat ne mittarit,joilla läpi päästään. Tästä viisastuneena rakentaisin oppipäiväni hieman erityylisesti. Ottaisin yhtenä vaihtoehtona kaksiosaisen oppitunnin: ensin kävisimme teoriaa läpi ja seuraavaksi päiväksi olisin heille määritellyt opittavan asian, joka heidän tulisi näyttää osaavansa. Tässä voisimme höydyntään opetusravintolaa tai sitten näytellä luokassa.

Opetusmenetelmänä ja oppismiskäsitysmaailmasta katsottuna kognitiivisuus toimii parhaiten tässä. Mutta jaksotus olisi ollut parempi tehdä toisin. Näyttöjä antamalla voisin heille antaa suoraan palautetta - niin positiivista kuin rakentavaakin - ja palaute varastikin uppoaisi paremmin. Näin voisin myös varmistaa opitun asian osaamisen. Olisin innokas testaamaan tätä vielä jossain vaiheessa Osao:lla - katsotaan mitä saamme Pirkon kanssa aikaan. 

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen opetusharjoitteluuni. Jos hommat olisivat juoksennelleet kuiten eräässä vaasalaisessa saaristokylässä, en varmastikaan olisi itse oppinut niin paljoa.   

Kiitokset Pirkolle ja Maaritille!