Mitä oppiminen on?

Matkalla ammatilliseksi opettajaksi on hyvä pysähtyä miettimään mitä oppiminen oikeastaan on? Mitä minä yritän saada aikaiseksi toimiessani luokan kanssa? Miksi on opettajia? Miten opitaan? Ja mitä opitaan? Mitä oppiminen on?

Oppiminen on mielestäni asian omaksumista. Asia on opittu todella hyvin mikäli asiaa osaa hyödyntää ja käytännössä käyttää. Tällä ajatuksella erottaa oppimisen ja ulkoa opettelun. Ulkoa muistiin päntätty asia unohtuu herkästi eikä sitä nimenomaan osaa hyödyntää, ottaa käytäntöön.

Toinen opetussessiomme käsittelee oppimiskäsityksiä. Oppimiskäsityksiin perehtyminen oli mukavaa. Nyökkäilin, ihmettelin ja pyörittelin päätäni. Aivan, juuri näin, ihanko totta, eikä… Ai tätä menetelmää hän käytti ja tuota hän. Huomasin myös ihmetteleväni mikseivät kaikki käyttäneet jotain tiettyä toimintatapaa ja hämmästeleväni miksi joku saattoi ajatella noin tiukan käsityksen mukaan. Reflektoin oppimiskäsityksiä luonnollisesti itseeni – miten minä opin parhaiten.

Mielestäni ei voi sanoa yhtä tiettyä tapaa miten ihminen oppii parhaiten. Me olemme kaikki yksilöitä ja opimme omalla tavallamme. Tämä aiheuttaakin nykykouluissa eriarvoistumista ja ehkä jopa vääriä diagnooseja oppijan oppimiskyvyistä. Kaikille ei sovi diasarjojen katsominen ja opettajan puheen kuuntelu. Toisille ei sovi muistiinpanojen kirjoittaminen tai käsillä tekeminen. Joku taas oppii mitä parhaiten saven valuuta upottamalla kädet saveen, toiselle voi riittää kuvien katselu aiheesta. Tärkeintä onkin mielestäni löytää itselle parhaiten soveltuva oppimistapa.

Aikuisopiskelijalle olisikin hyödyllistä aluksi antaa tehtävä: pohdi miten opit itse parhaiten. Hän osaa jäsentää omia tarpeitaan ja kykyjään. Ja kehtaa myös tunnustaa – pelkäämättä siis tyhmäksi leimaantumista – ettei saa kahden tunnin ”puhuva pää” –luennosta mitään irti. Tämän pohdinnan jälkeen aikuisopiskelija sitten loisi itselleen HOPS:n (henkilökohtaisen opintosuunnitelman). Uskon yksilöllisyyteen ja tehokkaimpaan tulosten saavuttamiseen sitä kautta. Tätä pohdintaa aion käyttää siinä vaiheessa, kun itse pääsen toteuttamaan opettajan työtä.

Olen ajatellut itse soveltuvani työkokemukseni pohjalta esimiestyön tai työyhteisötaitojen ammatilliseksi opettajaksi. Myös esiintymistaito sekä mahdollisesti ruoan ja juoman yhdistämisen kurssit olisivat omiaan minun taidoille. Ajattelisin, että näitä ”aineita” voisi opettaa käytännön kautta sekä kognitiivisen oppimiskäsitystä käyttäen. Hyödynnetään kokemuspohjaista tietoa, muistin syövereistä kaivetaan koettuja asioita ja niiden pohjalta rakennetaan ratkaisu esimerkiksi erinomaiselle esimiestyölle. Esimiestyössä ja työyhteisössä toimimisessa on erittäin tärkeää osata arvioida omaa tekemistään ja kehittää sitä – miksi ei siis opiskella noita asioita sen ajatusmallin kautta. Kognitiivisen oppimisnäkemyksen mukaan ihminen oppii käytännön tekemisessä ja myöskin ryhmätyöskentelyssä. Esiintymistaitoa opettaisin ehdottomasti myös käytännön toiminnalla – näkisin ettei esiintyjäksi voi oppia lukemalla teorioita kirjoista. Ryhmätyöskentelyä on viime vuosikymmeninä käytetty paljon niin aikuisopiskelussa kuin muussakin opiskelussa. Kognitiiviseen oppimiskäsitykseen näin alkuvaiheessa ihastuneena näkisin nykyajalle jopa tarpeellisena ryhmätöiden tekemisen. Ihmiset omaksuisivat yhteisöllisyyttä ja ratkaisisivat asioita ryhmässä, yhdessä etsien oikeaa suuntaa. Tämä opettaisi myös kompromissien käyttämiseen, sitä kautta joustavuuteen ja yhdessä toimimiseen. Olenkin todella tyytyväinen, että me ammatillisiksi opettajiksi opiskelevat toimimme ryhmissä jo heti ensi hetkestä alkaen!

Miksi joku oppii ja toinen ei? Olemme Jussin kanssa lukeneet molemmat saman oppikirjan, tentissä Jussi kiskaisee kympin ja minä seiskan. Miksi Jussi oppi ja minä en? Vaikka puitteet kaikille olisivat samat: kirja, aikataulu, aika – lopputulos voi olla hyvin erilainen. Minä ajattelisin, että Jussilla oli motivaatio oppia tenttimme aihe ja hänelle sopi tenttiin opiskeleminen lukemalla kirja. Minä en ehkä oppinut, koska minulta saattoi puuttua motivaatio oppia eikä lukeminen ollut minulle se parhaiten soveltuva oppimistapa.

Avain oppimiseen on itsensä tunteminen. Teen itselleni palveluksen. Perehdyn itseeni, mietin mikä on keinoni oppia, miten sisäistän asiat parhaita ja etsin mahdollisuuden toimia sen mukaan.

Oppiminen on itsensä tuntemista.