Vertaisarviointia

Yhtenä osana opettajan työhön kuuluu arviointi ja oppijan tuotosten tutkiminen, sen varmistaminen, että oppija on oppinut. Tätä harjoittelimme toisessa tehtävässämme. Seuraavassa minun vertaisluonnokseni yhden kaveriopiskelijani Oppimisnäkemys - esseestä:

"Ulla oli osannut katsoa oppimista kokonaisuutena. Hän oli osannut selventää oppimista käsitteenä.

Oppimisen pohjaksi Ulla oli havainnoinut motivaation. Hän perusteli kattavasti miksi juuri motivaatio on edellytys kunnolliselle oppimiselle. Mielestäni hän näki kokonaisvaltaisesti motivaation roolin oppimisprosessissa.

Hieno oivallus Ullalta oli humanistiseen oppimiskäsitykseen viittaava voimaantuminen. Hieno löytö ja pohdinta ihmisen henkisen puolen tarpeista ja vaikutuksesta oppimisprosessissa.

Erilaisista oppimistavoista Ulla olisi voinut kertoa esimerkkejä ja avaavampaa tekstiä. Nämä jäivät jotenkin "heitoiksi" verrattuna edeltäneeseen tekstiin. Oppimistyylinsä löytämisestä ja eri opintojen soveltumisesta eri tyyleihin olisi voinut olla pari pohdintaa.

Alku oli niin kattava, perusteltu ja oivaltava, että jäin odottamaan lisää."

Oliko opettajamaista ainesta? Mitä arvioinnissani ja palautteessani tulisi huomioida? Osasinko kiinnittää oleelliseen huomiota? Olisin kiitollinen palautteestanne.

Mitä oppiminen on?

Matkalla ammatilliseksi opettajaksi on hyvä pysähtyä miettimään mitä oppiminen oikeastaan on? Mitä minä yritän saada aikaiseksi toimiessani luokan kanssa? Miksi on opettajia? Miten opitaan? Ja mitä opitaan? Mitä oppiminen on?

Oppiminen on mielestäni asian omaksumista. Asia on opittu todella hyvin mikäli asiaa osaa hyödyntää ja käytännössä käyttää. Tällä ajatuksella erottaa oppimisen ja ulkoa opettelun. Ulkoa muistiin päntätty asia unohtuu herkästi eikä sitä nimenomaan osaa hyödyntää, ottaa käytäntöön.

Toinen opetussessiomme käsittelee oppimiskäsityksiä. Oppimiskäsityksiin perehtyminen oli mukavaa. Nyökkäilin, ihmettelin ja pyörittelin päätäni. Aivan, juuri näin, ihanko totta, eikä… Ai tätä menetelmää hän käytti ja tuota hän. Huomasin myös ihmetteleväni mikseivät kaikki käyttäneet jotain tiettyä toimintatapaa ja hämmästeleväni miksi joku saattoi ajatella noin tiukan käsityksen mukaan. Reflektoin oppimiskäsityksiä luonnollisesti itseeni – miten minä opin parhaiten.

Mielestäni ei voi sanoa yhtä tiettyä tapaa miten ihminen oppii parhaiten. Me olemme kaikki yksilöitä ja opimme omalla tavallamme. Tämä aiheuttaakin nykykouluissa eriarvoistumista ja ehkä jopa vääriä diagnooseja oppijan oppimiskyvyistä. Kaikille ei sovi diasarjojen katsominen ja opettajan puheen kuuntelu. Toisille ei sovi muistiinpanojen kirjoittaminen tai käsillä tekeminen. Joku taas oppii mitä parhaiten saven valuuta upottamalla kädet saveen, toiselle voi riittää kuvien katselu aiheesta. Tärkeintä onkin mielestäni löytää itselle parhaiten soveltuva oppimistapa.

Aikuisopiskelijalle olisikin hyödyllistä aluksi antaa tehtävä: pohdi miten opit itse parhaiten. Hän osaa jäsentää omia tarpeitaan ja kykyjään. Ja kehtaa myös tunnustaa – pelkäämättä siis tyhmäksi leimaantumista – ettei saa kahden tunnin ”puhuva pää” –luennosta mitään irti. Tämän pohdinnan jälkeen aikuisopiskelija sitten loisi itselleen HOPS:n (henkilökohtaisen opintosuunnitelman). Uskon yksilöllisyyteen ja tehokkaimpaan tulosten saavuttamiseen sitä kautta. Tätä pohdintaa aion käyttää siinä vaiheessa, kun itse pääsen toteuttamaan opettajan työtä.

Olen ajatellut itse soveltuvani työkokemukseni pohjalta esimiestyön tai työyhteisötaitojen ammatilliseksi opettajaksi. Myös esiintymistaito sekä mahdollisesti ruoan ja juoman yhdistämisen kurssit olisivat omiaan minun taidoille. Ajattelisin, että näitä ”aineita” voisi opettaa käytännön kautta sekä kognitiivisen oppimiskäsitystä käyttäen. Hyödynnetään kokemuspohjaista tietoa, muistin syövereistä kaivetaan koettuja asioita ja niiden pohjalta rakennetaan ratkaisu esimerkiksi erinomaiselle esimiestyölle. Esimiestyössä ja työyhteisössä toimimisessa on erittäin tärkeää osata arvioida omaa tekemistään ja kehittää sitä – miksi ei siis opiskella noita asioita sen ajatusmallin kautta. Kognitiivisen oppimisnäkemyksen mukaan ihminen oppii käytännön tekemisessä ja myöskin ryhmätyöskentelyssä. Esiintymistaitoa opettaisin ehdottomasti myös käytännön toiminnalla – näkisin ettei esiintyjäksi voi oppia lukemalla teorioita kirjoista. Ryhmätyöskentelyä on viime vuosikymmeninä käytetty paljon niin aikuisopiskelussa kuin muussakin opiskelussa. Kognitiiviseen oppimiskäsitykseen näin alkuvaiheessa ihastuneena näkisin nykyajalle jopa tarpeellisena ryhmätöiden tekemisen. Ihmiset omaksuisivat yhteisöllisyyttä ja ratkaisisivat asioita ryhmässä, yhdessä etsien oikeaa suuntaa. Tämä opettaisi myös kompromissien käyttämiseen, sitä kautta joustavuuteen ja yhdessä toimimiseen. Olenkin todella tyytyväinen, että me ammatillisiksi opettajiksi opiskelevat toimimme ryhmissä jo heti ensi hetkestä alkaen!

Miksi joku oppii ja toinen ei? Olemme Jussin kanssa lukeneet molemmat saman oppikirjan, tentissä Jussi kiskaisee kympin ja minä seiskan. Miksi Jussi oppi ja minä en? Vaikka puitteet kaikille olisivat samat: kirja, aikataulu, aika – lopputulos voi olla hyvin erilainen. Minä ajattelisin, että Jussilla oli motivaatio oppia tenttimme aihe ja hänelle sopi tenttiin opiskeleminen lukemalla kirja. Minä en ehkä oppinut, koska minulta saattoi puuttua motivaatio oppia eikä lukeminen ollut minulle se parhaiten soveltuva oppimistapa.

Avain oppimiseen on itsensä tunteminen. Teen itselleni palveluksen. Perehdyn itseeni, mietin mikä on keinoni oppia, miten sisäistän asiat parhaita ja etsin mahdollisuuden toimia sen mukaan.

Oppiminen on itsensä tuntemista.

Ja käy!

Ensimmäinen virtuaaliopetussessio on koittanut! Olen erittäin tyytyväinen - heti alkuun todettava - tähän toimintatapaan. Me siis itse ryhmissämme opiskelemme aiheen, mietimme miten sen muille opettaisimme ja toteutamme sen sitten virtuaaliryhmissä. Koen, että tämä on ihan loistava oivallus koululta kouluttaa opettajia! Heti vain tuleen!

 

Niinhän se ensimmäinen sitten koitti, aiheena lainopillisia asioita. Alkujännitystä itsellä: miten toimii video, diashow, jouhevat vaihdot, ääni, vuorot, vuorovaikutus… Olen ylpeä tiimistämme! Olimme saaneet tiukasti faktaa sisältävästä aiheestamme mielenkiintoisen seurata! Onnistuimme alkuinnostuksen herättämisessä, onnistuin mielestäni kohtalaisesti käymään diasarjat läpi ja lopun aktivointitehtävä oli erinomainen valinta.

 

Omaa osuuttahan aina tarkastelee kriittisimmin. Ääneni ei alkuun kuulunut hyvin - mikrofoniani täytyy tarkistella. Tyytyväinen olen päätökseeni käydä diat elävästi, omin sanoin läpi. Tästä onneksi ryhmänikin antoi minulle "nyökyttelevää" palautetta. Ehkä olisi pitänyt jotain kohtia korostaa tahi pysähtyä. Kehitettäväksi varmasti jäi seuraavaa kertaa varten oma rauhallisuus. Eli minun tulisi jotenkin saada ajatukseni kasaan ja edetä rauhassa. Varmasti tämä on yksi rutiiniasia eli kehittyy kokemuksen kautta.

 

Oppi ja oivallus numero uno: Käytä monipuolisia opetusmenetelmiä!

Kolmen tunnin testi-istunto

Ensimmäinen ryhmätyö on aloitettu. Perehdyimme ryhmänä ammatilliselle opettajalle tärkeisiin lainsäädäntöä avaaviin nettisivuihin. Runsaasti tuli suollettua tekstiä ja tiivistäminen oli aika hankalaa jopa. Miten saan yhdelle dialle sopimaan kaiken sen mitä linkin sisällöstä ajattelin? Miten tiivistän ajatukseni niin, että henkilö jolle osioni lähetän, ajattelee asiasta samoin?

Olimme sopineet lähettävämme tuotoksemme Hanna-Leenalle ja sinnehän ne sujahtivat. Tänään testi-istunnon jälkeen ehdin katsoa mitä Hanna-Leena oli taikonut ajatuksistamme. Ja nimenomaan taikonut! Olin häkeltynyt siitä markkinoivasta videosta mikä niistä - noh kätysistä - dioista oli saatu aikaan. Tästä tulee hyvä oppitunti ensi viikolle!

Testi-istunto tosiaan. Virtuaaliopiskelemme Adobe Connectin (tuttavallisemmin AC:n) kautta. Tämä maailma on itselleni vieras ja istunnon alussa viiden sanan esittelylauseeni olikin: Hyvä, että meillä on testi-istuntoja! Kolme tuntia kävimme läpi eri toimintoja mitä ympäristöstä löytyi, harhailimme Optimassa (koulun oppimisportaali) ja työstimme ryhmänä aatoksia. Eiköhän sitä nyt pysty itsekin jonkinlaisen tunnin pitämään oppijoille... Onneksi on Keltainen Kolmio - teknisesti taitava ryhmämme!

Testailut on nyt testailtu, ensimmäinen todellinen koitos on edessä viikon päästä. Odotan innolla. Meillä on hyvä oppijaporukka - toisiaan kannustava ja auttava. Nyt on kuitenkin kolme tunnin tiivis tietokoneella istuminen ottanut veronsa ja on aika lähteä tuulettamaan aivoja.

Oppijakaverit - lähdetäänkö lenkille porukalla?

Ajatukset harhailevat, aivot kaipaavat happea